Olen pitkin syksyä lukenut hienoista kokemuksista, mitä yksilöllisillä oppimisen poluilla on saatu aikaan, ja kovasti tekisi mieli soveltaa Pekka Peuran menetelmää myös ammatillisen äidinkielen puolella. Usein haasteena tässä on se, ettei esimerkiksi aina ole pääsyä tietokoneille, mutta voisivathan tehtävät olla toki muutakin kuin verkkotehtäviä. Tämän vuoden viimeiseen jaksoon osuu kuitenkin lyhyt kurssi, jossa on paljon kirjoitustehtäviä ja tiivis, rajattu aika sekä pääsy joka tunnille tietokoneluokkaan. Tilaisuus siis kokeilla, miten menetelmä taipuu tähän.

Aikaisemmin olen sattumalta päätynytkin vastaavan kurssin kanssa tällaiseen työskentelyyn, jossa opiskelijan vastuulla on isomman kokonaisuuden itsenäinen tekeminen. Kurssin työtapa on ollut pääsääntöisesti tykätty, mutta joskus joku on ihmetellyt, miksi opettaja ei opeta vaan tehdään vain itse tehtäviä. Alkuun onkin siis hyvä panostaa perustelemalla tätä menetelmää ja antamalla kurssin tavoitteet, arviointitapa ja aikataulut etukäteen.

Ryhmä, jolle kurssia suunnittelen on entuudestaan minulle tuntematon, ja sekin lisää epävarmuutta, miten menetelmä soveltuu. Täytyy sitten muuttaa suunnitelmia, jos ei lähde luonnistumaan. Yleensä opiskelijat ovat aktivoituneet ennen pitkään omaan tekemiseen, joskin alkukurssista toiminta on käynnistynyt hitaasti. Joskus on ollut ryhmä, että suurin osa heräsi ottamaan vastuuta omasta tekemisestään vasta viime tingassa. Ehkä huolellinen perustelu ja tavoitteen asettelu auttaisi tässä.

Aluksi siirsin kurssin tehtävät blogialustalle ja suunnittelin aikataulun. Vielä pohdin, käynkö opettajajohtoisesti kuitenkin tunnin alussa aina tiettyä asiaa läpi, vaan saisiko opiskelija edetä tehtävien parissa ihan vapaasti. Voi olla, että käytännössä toteutuu jonkinlainen hypridimalli, jossa välillä käydään asiaa yhdessä läpi ja muuten työskennellään itsenäisesti. Saa nähdä, miten innostuvat.

Mainokset